Kimmo Ihalainen
Meidän maa. Samoihin aikoihin erääseen toiseen videoon liitin Valvomon laulun
Mikä kesä?.
Tätä kirjoittaessa on Eino Leinon, runon ja suven päivä. Mikä näitä hyvinkin eri sarjoista poimittuja teoksia, Leinon
Nocturnea, Kode Koistisen
Mikä kesää yhdistää?
Itse näen niissä jokaisessa viitauksen maahan, sen hoitamiseen, sen antimiin. ”Tähkäpäiden päällä täysikuu”, ”Maa kaunis ja vakaa, aarteitaan meillekin jakaa”, ”Mut vielä vilja vihreänä kasvaa”.
Leinon runon ja nykyaikaa edustavien laulujen väliin mahtuu monta sukupolvea ja yli 100 vuotta. Ne ovat oman aikansa kuvia, taiteilijoiden tulkitsemaa suomalaista sielunmaisemaa. Vaikka yhteiskuntaa on myllertäneet monet käänteet tuona aikana, jotain koskettavaa on säilynyt aikojen takaa.